maanantai 22. kesäkuuta 2009

27. helmikuuta 2009














Bussi (vähän huonokumtoisempi) starttasi 5.20 kohti Samanaa. Matka oli kansainvälinen jotenkas oppaan selitystä taäytyi kuunnella skarpimmin. Kyllä siitä kuitenkin selvää sai. Tie kohti Samanaan oli suht hyvää välillä aikas pomppuista... Asfaltoidun tien varrella oli asuintaloja (tönöjä) ja ihmiset jopa kävelivät tien sivussa jossa autot huristelevat 80 km tunnissa !!! Kuulemma mitä lähempänä talo tien varrella on niin sitä parempi. Näin on parempi seurata kiikkustuolista ohimenevää liikennettä.
Aamupalalle noin yhdeksän aikaan pysähdyimme idylliseen ruokapaikkaan jossa aamupala ihan ok.
Pihalla oli myös kuniita kasveja.
Matkalla Samanaan tienvarsilla oli muutamassa kohdin alueita, jotka oli hurrikaanissa tuhoutuneet, eikä ihme kun talot, jotka ovat tien vieruksissa ei rantaan ole kuin muutamia kymmeniä metrejä.
Muutenkin tie kulkee miltei suurimman osan aivan merenrannan tuntumassa. Matkaa hotellilta Samanaan on noin 255 kilometriä.
Samanassa sitten siirryimme isoon veneeseen, onneksi, sillä merellä ryhävalaita katsomassa oli kyllä aivan liian pikkuruisia paatteja! Saimme paikat suoraan edestä, josta oli hyvä seurata valaita.
Ensin niitä ei näkynyt pitkään aikaan mutta sitten...
Vesisuihkuja, pyrstöjä ja valaiden selkiä. Seppo se oli niin pettynyt kun ne eivät hyppineet ilmaan. Me mm. näimme perheen, jossa oli pikkuvalas ja kaksi isompaa vieritysten. (Tämä riitti minulle)
Onneksi ei, olis nimittäin ainakin minua hirvittänyt kun sellainen 25-48 tonnia painava ja 12-19 metriä pitkä otus olisi ollut niin lähellä ilakoimassa!
Tämän jälkeen suuntasimme CAYO LEVANTADO saarelle, jossa söimme päivällisen ja olisi ollut myös mahdollisuus uimiseen kauniilla rannalla. Aikataulu oli sen verran tiukka, että emme menneet uimaan, vaan rauhassa söimme, shoppailimme pikku majoissa (vähän turhan tyyriit hinnat) ja istuskelimme laiturin luona varjossa. Oli nimittäin sen verran kuuma ja tuuleton tuo saari.
Kotimatka sujui ihan hyvin ja takaisin hotellilla olimme 19.00 ja taas oli aika mennä syömään...
Ihme ja kumma jaksoimme vielä syönnin jälkeen olla "baarissa" ja Anttikin pelaili pingistä Samun kanssa.

Ei kommentteja: