23. helmikuuta 2009

Aamulla aikaisin siis lähdimme kohti Pico Isabel de Torresta kuvan vuorta!
Tänne on hyvä mennä heti aamusta koska päivällä vuorelle muodostuu pilviä ja näin ei sitten sieltä näe huikaisevia näkymiä.
Hotellilta "päätielle" oli siis noin kilometri ja matkalla meitä vastaan tulevat "paikalliset" aina tervehtivät johon siteen jo kyllä tottuikin ensimmäisen päivän jälkeen...
Etsimme guagua-autoa jonka etulasissa oli C-kirjain. Tällä pääsisi vuorelle menevän tien risteykseen asti. Heti kun saavuimme portille niin avuliaat miehet tiedustelivat minne menemme ja viittoivat oikean guaguan luo. Tosin oli siellä myös taximiehiäkin mutta eivät tyrkyttäneet kun sanoimme että : guagua pico del Torres. Guaguan kyyti on sitten muutes aika huimaa kyytiä, nimittäin pakun sivuovea ei ole tai jos on, niin se on sidottu huivilla sivuun kiinni, koska luomutuuletus toimii näin mainiosti!
Tosin istumapaikka kyllä on avoimen oven vieressä... Seppokin sitä testasi takastulomatkalla ja
oli sitä mieltä että nyt riitti! Guaguat ovat täällä huonommassa kunnossa kuin esim. Hurghadassa
ja Porto de Galinhaksessa mutta kyllä niillä hyvin etennpäin pääsi.
Sairaalan luota tuli kyytiin nuoripari, jolla oli valkoiseen pyyhkeeseen kääritty vastasyntyt lapsi.
Naisen istumisesta päätellen lapsi ei ollut kovin vanha. Antti näki pikkukätösen ja se ei kuulemma ollutkaan yhtä ruskea kuin aikuisten iho.
Vihdoin pysähdyttiin tähän risteykseen ja lähdimme jatkamaan matkaa jalan.












Eipä päästy pitkälle kun matkaamme lyöttäytyi kuvassa esiintyvä miekkonen. Ihan kiva poitsu mutta kiitos oppaan, tiesimme että luvassa olisi kuveittemme kaivuuta jos otamme hänet mukaan. Noh, minkäs teet jos seuraan tulee vaikkei niin hirveesi nyt hänen kanssaan läppää heitettykään. Esitteli ihan kivasti matkan varren kasveja ja nappasi yhdestä puustakin lehden ja sitrukselle se tuoksuikin ja hän kertoi, että tätä käytetään moskiittoja karkottamaan. Poitsu ohjasi meidät lippuluukulle ja osti liputkin mutta kun hän pyysi liput itselleen, niin ei minulla kyllä tullut mieleenkään antaa niitä hänelle. Mukaanhan hän olisi tullut ylös asti ja opastanut siellä kävelyreiteillä mutta me ei nyt sellaista ollut vailla.
Kävelimme raput ylös odotushalliin, jossa olimme jonossa odottamassa vuoroamme kohti köysiratasmatkaa. Mikäs siinä oli odotellessa kun kyseiset musiikkimiehet soittelivat etelän rytmejä! Tosin lämminhän tässäkin tuli vaikkei muuta kuin seisoskelimme. Onneksi oli vesipullot mukana!














Viidentoistaminuutin kuluttua pääsimme nousemaan Karibian ainoaan köysiratasvaunuun! Täytyy sanoa, että hiukka meikämannia jännitti kun nääs olen vähän korkeanpaikan kammoinen... Mutta eihän siinä auttanut enää vastaan räpiköidä, eikun menoksi !!! Uhmasin mieltäni ja valloitin 850 metriä korkean Isabel de Torreksen!





Matka senkun jatkuu ja nyt jo huimaa! Puerto Platan kaupunki avautuu näkökentässämme. Aivan
oikealla häämöttää hotellialuekin.

Kristuspatsaan juurella on pikkuinen "baari" josta voi ostaa virvokkeita. Me ei nyt siihen pysähdytty vaan menimme tietysti katsomaan matkamuistomyyjiä mutta ei oikein ostettu muuta kuin muistoksi avaimenperä jossa on kuvattu köysiratasvaunu.

Uskaltauduin istumaan muurinreunalle mutten kyllä hirveesti katsellut alaspäin kuin vähän kauempaa...
Täällä ylhäällä voi kulkea kohti metsää betonisiä käytäviä pitkin. Matkan varrella on kaikenlaista kukkaa ja kasvia, ehkäpä se poitsu olisi tiennyt mitä ne oli...







































Sieltä jo taas toinen vaunu on tulossa ylöspäin. Käytössä on kaksi vaunua jotka samaan aikaan menevät ylös- ja alaspäin.














Me kun menemme alas niin toiset tulevat ylös.

Aika mukavalta näyttää!

Puolessa matkaa oleva välikannatin

Hej på dig alle sammans!



Nyt jo vähän helpottaa. Takana siintää keskusaukion San Felipen kirkko.

Kävely alaspäin oli jo huomattavasti helpompaa. Täällä talot rakennetaan sen mukaan kun rahaa on.


















Tästä risteyksestä oikeaan odottelemaan Guaguata.

Avenida Manolo Tavarez Justoa pitkin kävelimme ainakin 10 min ennen kuin Guagua tuli. Kannattaa pysäyttää ihan millä kirjaimella oleva vaan ja sanoa Playa Dorada niin kyllä he sitten ottavat kyytiin jos sinne menevät. Samalla tulee tehtyä vähän "saitsiinkiä" kun eri kirjaimet ajelevat eri reittejä.

Liekö tässä suutari?

Hotellille päästyämme (kunhan olimme selviytyneet ensin ison tien yli) ei kun taas
altaalle ja kylmälle Presidet- oluelle. Siinä sitä meni loppupäivä ratevasti uidessa ja lepäillessä.
Illalla nautittiin taas pöydän antimista! Tämän iltainen show oli taikuri, joka taikoi lintuja, kaneja ja lopuksi kilipukinkin! Taikuri oli ihan hauska veikko ja tietty yleisöstäkin taas napattiin joku
hölmöilemään lavalle ja muilla oli taas mukavaa.

22.helmikuuta 2009

Laskiaissunnuntai ja me senkun vaan porskutamme uima-altaalla !
Harvoin sitä näin viettää laskiaissunnuntaita. Päivä se kului ratevasti
ja tähyilimme jo edessämme massiivista Pico Isabel de Torres vuorta
toiselta nimellä sitä kutsutaan Telefericoksi. Meillä on nimittäin aikomus
mennä sinne huomenna...

21. helmikuuta 2009

Kas kummaa, taas sitä, tosin vain minä heräsin jo kello kuusi reikä reikä...
Mutta eipä tuo harmittanut lainkaan sillä nythän oli tiedossa ensimmäinen päivä hotellin allasalueella ! Ja mikäs sen rentouttavampaa kun tietää, että voi sitä ottaa tupluurit aurinkovarjon alla, jos siltä tuntuu (Heräsin muuten omaan kuorsaukseen päivemmällä...)
Pojat sain aamiaiselle siinä puoli yhdeksän hivakoilla, niinkuin kahdenviikon aikana yleensäkin.
Matkalla aamupalalle huomasimme, että olisi TAAS pitänyt ottaa pyyhkeet mukaan ja varata itselleen mieluisat paikat, nimittäin varjojen alla olevat tuolit olivat kyllä kortilla siihen aikaan kun me sinne ehdittiin! No kantapään kautta taas tuonkin oppi ja muina aamuina aamupalalle mentäessä meillä oli kiltisti pyyhkeet olalla!
Allas-alue osottautui ihan viihtyisäksi paikaksi mutta miun maun mukkaan vähän liian kuumaksi jos tosiaankaan ei ollut varjoa päänsä päällä...
Kaikkein paras paikka oli aivan alueen ulkoreunalla ja lähellä rantaa olevalla puolella koska mereltä tällöin pääsi puhaltelemaan tuuli, joka kivasti vilvoitteli kilvan allasbaarin kanssa.
Hyvin kului aika vain löhöillessä ja välillä uimassa käydessä. Toiset ne pelasivat Alphabetiä tms mukaansa ottamia pelejä, tosin ei suomalaiset. Hotellissa oli paljon kanadalaisia ja vähän englantilaisia ja saksalaisia. Kandalaiset olivat laittaneet vaahteralippunsa parvekkeen kaiteelle ja myös rannalla aina välillä näki pystyssä samaisen lipun... (Pitäiskös meidänkin seuraavalla matkalla). Sitten tietty meitä suomalaisia oli jonkin verran. Ruotsalaisia oli yllättävän vähän eikä tanskalaisia ja norajalaisiakaan paljoa vastaan tullut. Päikkärien aika meillä oli siinä neljän tietämissä vaikka "joku" se aina torkahtelikin aurinkovarjon alla... Tuntuu jotenkin siltä, että vanhaksi tässä alkaa jo tulla kun eipä sitä jaksa kukkua enää kolmeen asti aamuyöllä. Vai oisko kuitenkin aikaerolla osuutta asiaan? Toivotaan ,että näin on!
Päikkärien jälkeen lähdimme tutustumaan hotellialueen ostariin, joka oli miltei "nurkan takana".
Sehän osottautui aivan hyväksi paikaksi. Myymälöitä oli jos jonkinlaisia, tietty ne keskittyi ns. matkamuistorepertuaariin mutta kyllä täältäkin sai hankittua ostoksia ihan ok hintaan tietty hiukka kalliimmalla kuin esim. markkinoilta, jos ei halunnut lähteä Puerto Platan keskustaan seikkailemaan.
Mekin katselimme ensin mitä siellä oli ja mihin hintaan ja sitten loput ostokset tehtiin viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöä. En tiedä oliko uutuuden viehätystä vaiko aurinkon aiheuttamaa mutta kun lähdimme takaisin hotellille, niin eikös me lähdetty juur vika suuntaan!!! Ihan kivahan sitä oli iltahämärässä leppeässä lämpimässä tuulessa kävellä mutta kyllä olis vähän suututtanut jos olisimmekin ehtineet kävellä pitemmänkin matkaa väärään suuntaan.
Kuinkas ollakaan, taas sitä oli nälkä ja aika mennä syömään! Tarjolla taas oli vaikka mitä ja kyllä suututti kun silmät ois vetäny enemmän kuin maha... Ruoan jälkeen istuskelimme ja kuuntelimme livemusiikkia ja nautiskelimme Pina coladaa ja Antti vain coladaa. Nyt ehdimme katsella myös ohjelmaa kun Antti nukahti Sepon syliin. Toiset ihmiset ne loikoili altaan reunalla olevilla aurinkotuoleilla. Eipä sitä kauaa aikaa mekään jaksettu olla sillä meitäkin alkoi ramasuttamaan rankan löhöilypäivän jälkeen.

20. helmikuuta 2009

Aamulla tai pitäisikö sanoa aamuyöllä heräsin tietty 3.00 ja vähän oli vaikeaa jatkaa nukkumista mutta sinnittelin 6.00 asti, jolloin menin kylmästi aamusuihkuun ja sitten sivelin aurinkovoiteet.
(ehtivät ainakin imeytyä ihoon).Tähän aikaan minulla on aina oiva tilaisuus matkoilla mennä aamuoluelle parvekkeelle ja nauttia
rauhallisista aamuista kirjoitella muistiinpanoja lintujen laulaessa! Seppo ja Antti senkun nukkuvat että höyry käy...
Valoisaa täällä alkaa olla siinä hilkun vaille 7.00 ja näemmä ihmiset jo vievät rantatuoleille pyyhkeitä samalla kun menevät aamulenkille tai sitten nauttimaan auringonnoususta!
Meidänkin piti jo mennä aamupalalle 7.00 koska tervetuliaistilaisuus oli jo 8.30
Ja voi sitä ruoan määrää ja valikoimaa joista saimme nauttia mm tietty paistettua kananmunaa,munakasta, munakokkelia, uppomunia, braatwurstia, pekonia, perunoita, perunamuusia, papuja kastikkeessa, ruokabanaania,leipiä ja leikkeleitä, jogurttia lisukkeineen, vohveleita(aina paistaja),pannukakkuja, muffareita, pipruja, erilaisia tuoreita hedelmiä ja näistä sai aina juoman tai pirtelönkin, maitokaakaota, löytyi myös pussiversiota, kahvia tarjoilijalta, itsepalvelupisteestä tai sitten ihan pikakahvia yms ja kaikkein parasta oli kauravelli joka maistui meidän joulupuurolle johon oli laitettu kanelit ja sokerit.
No sitten eikun maha killillään työntämään ne varpaat vihdoin ja viimein sinne lämpimään hiekkaan sillä kaupunkikierrokselle lähdettiin jo 13.00:
Ensin pysähdyimme Brugalin rommipullottamossa joka oli aivan lähellä hotellia ns pääkadun varrella jota pitkin menimme aina kaupunkiin. Pullottamossa oli melkoinen kilinä ja kolina ja kyllä siinä oli pullo poikineen... Saimme maistaa myös eri-ikäisiä rommeja.
Sitten menimme meripihkagalleriaan koska museo oli remontissa. Museossa oli hienoja meripihkoja ja larimareja(paikallinen sininen kivi) ja näistä tehtyjä koruja oli myös mahdollisuus ostaa. Kävelimme myös keskusaukiolle jossa on San Felipen kirkko ja vähän matkan päässä Casa Nelson-tavaratalo. Tietystihän sitä piti tehdä pikku ostoksiakin, joten rahaa vaihdettiin lähellä meripihkamuseota olevasta Rusa-rahanvaihtopisteestä. Tavaratalossa oli kyllä tavaraa jos jonkin laista mutta matkaan tarttui Bachata ja Merenquelevyt 75 pesoa gipale. Ninn ja kadun varrelta Seppo osti haitilaisen rekisterikilven.Sitten ehdittiin myös oluellekin, kun suutahan sitä oli jo ehtinyt alkaa kuivata! Matka jatkui kohti San Felipen linnoitusta. Ihan viimiseksi menimme vielä Mercado-markkinoille jossa sitä tavaraa sitten olikin, etenkin tauluja!!! Siellä oli myös haitilaisten maalaamia tauluja joita dominikaanit möivät, koska he eivät niitä saa Dominikaanisessa Tasavallassa itse myydä. Kävimme myös poppamiehen oven takana kuuntelemassa menoja...
Siinä sitä olikin yhdelle päivälle ihan tarpeesi ohjelmaa, varsinkin kun unijukka alkoi jo painaa silmissä. Mutta eihän sitä ihan periksi voinut antaa nimittäin täytyihän sitä vielä käydä syömässä ennen nukkumaanmenoa!!! Iltaruoista sitten tuonnempana.

Dominikaaninen Tasavalta 19.2.-5.3.2009

Ajattelin siis vihdoinkin aloittaa matkapäiväkirjan kirjoittamisen matkastamme! Tosin se nyt tulee hassusti käännetyssä järjestyksessä, kun en oikein osaa käyttää näitä hienouksia...

Matkaan siis startattiin nokat kohti Puerto Plataa 6.10 ja mieli korkealla, tuskin jaksoimme odottaa noin 15 tuntia, että pääsemme upottamaan varpaamme lämpöiseen hiekkaan...
Lentomatka sujui mainiosti ja paikkamme oli rivillä 27, sopivasti WC:n lähellä.
Lentokoneessa tapasin bailatinotuttuni poikansa ja miniänsä kanssa ja mikä hauskinta he olivat tulossa samaan
hotelliin Gran Ventana Beach Resort :iin joka sijaitsee isolla Playa Doradan alueella. niinkuin mekin!
Noin kuuden tunnin kuluttua saavuimme Halifaxiin. Uskomatonta mutta totta: näkymä sama kuin kotosuomessa... Harmaata ja lunta maassa.
Lentokoneesta pääsimme vain sellaiseen lentokentän alueelle, jossa oli penkkejä ja tietty WC:t.
Kaiken kukkuraksi meidän piti ottaa koneesta mukaan kaikki käsimatkatavarat. Ei sitten kannata jättää mitään sillä jopa vesipulloni jonka jätin koneeseen oli viety pois.

Punta Canaan laskeuduimme noin 15.00 johon jätimme osan matkalaisista. Onneksi se ei kestänyt kauaa eikä meidän tarvinnut nousta pois koneesta. Varmaankin noin alle tunnin kuluttua vihdoin saavuimme Puerto Platan kentälle jakävellessämme koneen rappuja alas ihana lämmin tuulahdus hulmahti vasten kasvoja!
No vähemmän ihana tuulahdus oli sisällä kentällä: jo lentokoneessa täytetyn lapun lisäksi piti täyttää taas toinenkin lipuke ! Ei muuta kun kynät sauhuamaan...

14. huhtikuuta 2009

Pääsiäinenkin on vietetty ja perinteinen pasha nautittu sekä tietty karitsanpaisti valkosipuliperunoilla...
Sää oli yllättävän viileä ja aurinkokaan ei hemmoitellut kuin lauantaina, jolloin olimme perinteisesti American Car Showssa. Kyllä oli taas paljon upeita autoja! Kiertelimme siellä siinä nelisen tuntia ja Jorma Pulkkinenkin oli "Lippavino"-osastolla.