
Keskiviikkona meitä kohtasi suru, kun Mummomme lähti viimeiselle matkalleen...
Onneksi hän sai kuitenkin elää täysipainoisen elämän miltei viimeiseen asti, nimittäin Mummo 93v asui kotonaan ja toivoi, "et ko tuo päänuppi säilyis selvän eikä tarttis männä minnee virumaan." Sairaalassa vain olikin neljä vuorokautta.
Tänä aamuna katsoin Tiibetin munkeista kertovaa ohjelmaa ja tuntui jotenkin raaálta, kun he eivät hautaa eivätkä polta ihmistä, vaan paloittelevat osiin ja syöttävät linnuille; ensin luut ja rustot kun on vaikeampia syödä, sitten suolet ja viimeiseksi liha, joka on nuijittu. Nimittäin linnut eivät kuulemma muuten niitä syö! Seremoniaan eivät saa omaiset osallistua kun suru ja itku vaikeuttaa hengen uudelleensyntymistä. He kertoivatkin itse työtä tehdessä olevan iloisia ja nauravaisia näin henki löytää paremmin perille. En sitten tiedä tehdäänkö vain munkeille näin vai onko käytössä myös "tavallisille" ihmisille?