3. maaliskuuta 2009

Ja herättiin vesisateeseen...

Yöllä oli satanut tosi rankasti mutta nyt onneks enää tihutteli.
Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti keskustaa Brugalin tehtaanmyymälän kautta,
josta kävimme Antille ostamassa Brugal-rekan 38 euroa. Hyvin olivat hinnoitelleet
tuotteensa...

Jäimme odottelemaan Guaguaa tien varteen ja saimme todellakin odotella jonkin aikaa...
mutta tulihan sieltä yksi jossa oli G. Ei aavistustakaan minne se meni mutta kun näytimme
karttaa ja San Felipen aukiota niin kuski nyökkäsi.

Tämä olikin sellanen "linja" joka körötteli ympäri ämpäri ja meni muuten Mercado-markkinapaikan ohikin. Näin me taas nähtiin kaupunkia vähän enemmän kun guagua ei mennytkään jo aikaisemmin tutuista paikoista... Pysähdyimme aika liki aukion kirkkoa josta suuntasimme rahanvaihtoon
ja Casa Nelsonin tavarataloa. Ei sieltä enää löytynytkään mieleisiä levyjä niin suuntasimme aukiolle
ja sieltä otimme taksin Mercadolle.

Matka ei ollut pitkä, mutta ei nyt jaksanut alkaa vehtailemaan kartan kanssa.
Kumma juttu, kun kartasta katsoo mitä kautta mennään, niin sitten "luonnossa"
tiet ja paikat ovatkin vähemmän selvästi merkitty...

Mercadostahan löytyi sitten taulua,mamajuanalastuja,koruja yms...
Hirveesti seillä ei väkeä päivällä ollut joten meitä jokainen yritti "heittää" putiikkiinsa.
Ruokapuolikin siinä oli muttei jotensakaan oikein tehnyt mieli mennä ostelemaan makuja...

Ostokset tehtyämme kävelimme Villa Nueva- katua pitkin J.E. Kunhartille päin ja siitä käännyimme vasemmalle odottelemaan taas Guaguaa.

Välillä meinasi tulla uskonpuute, mutta aikamme odoteltuamme pyyhkäisi Guagua kohdallemme!

Vihdoin ja viimein, kun pääsimme hotellille, pulskahdimme uima-altaaseen. Kylläpä vilvoitti
ihanasti! Vaikka oli pilvinen päivä ja vettä riputteli vähän päivälläkin, niin lämmintä kyllä piisasi ja vesipullo olikin tarpeen kaupunkireissulla.

Ilta se taas sujui mainiosti totutun kaavan mukaisesti. Tosin itseänikin väsytti aika mukavasti,
varmaankin sen takia, kun kahtena päivänä ei oikein rantsussa lepäilty...

2. maaliskuuta 2009 jeeppisafari osa 1

Aamulla kun sää oli mitä parhain starttasimme 8.40 jeeppisafarille.
Lähdimme kohti Puerto Plataa. Menimme sinne suuntaan, jossa Isabel de Torres köysiratavuori
on. Nyt huristelimme rantakatua (Avenida Circunvalacion muuttuu Avenida General Gregorio Luperoo´n ja muuttuu vielä El Fuerte Maleconiksi) pitkin, jonka varrelle tulee lähiaikoina suuri ostosmarket niinkuin on Santiagossakin.

Pysähdyimme pikku hiekkatielle ihastelemaan näkymiä kaupunkiin ja juuri tuolle vuorelle, jolla puolella olimme, minkä näimme vähän kehnonlaisesti ylhäältä katsoen vuorelta. Siellä ollessamme paremmat näköalat puolestaan oli hotellillepäin ja keskustaan.

Matka jatkui pomppuisena hiekkatienä läpi talojen. Eipä kestänyt kauaakaan kun pikku lapset tulivat auto vierelle juoksemaan huutaen: Menta menta!
Tämä tarkoittaa karkkia tosin aivan sanatarkasti minttua. Emme kuitenkaan heitelleet heille karkkia, koska se on todettu vaaralliseksi juuri siitä syystä, että lapsoset juoksevat auton aivan vierellä ja onnettomuuksiakin on näin ollen joskus tapahtunut.

Ihmiset mielellään asustelevat täällä vähän ylempänä, koska täällä on vilpoisampaa kuin kaupungissa.
Pysähdyimme eräälle talolle, jossa meille heidän kotiaan esiteltiin.
Talon ulkopuolella on kukkasia, yleensä myös aloe vera, joka tuo hyvää onnea talolle. Mikäli sen saa kuihtumaan, on noita vieraillut talossa ja se tietää jotakin vähemmän hyvää...

Myöskin kuistilla on yleensä kiikkutuoli, josta ei koskaan nousta niin, että keinu jää kiikkumaan.
Mikäli sen jättää kiikkumaan niin näin noidan on helpompi asettua taloon.

Taloissa ei ole väliovia, koska näin on vilpoisampi, kun ilmavirta kiertää ja vilvoittaa paremmin.
Jos talossa ei ole lasi-ikkunoita, vaan puusäleet niin tietää, ettei kyseisessä talossa ole ilmastointia, tosin harvemmin täällä maalla sellaisia tapaakaan...

Myöskään vaatekaappeja ei ole vaan vaatteet on ripustettu hengareihin tai pusseihin/kasseihin seinille, koska kun kosteus on niin suuri, homehtuisivat vaatteet näinollen kaapeissa.

Pesukonettakaan ei monella ole, vaan aina kun tarvitaan puhtaita vaatteita, vuokrataan pesukone tietyksi ajaksi (tuodaan autolla kotiin) ja pestään vaatteet. Farkut on paras sitten
kuivata nurinperin asfalttitiellä, jos vaan sattuu onnekseen asumaan tällaisen tien vieressä.

Talon keittiö, jossa valmistetaan ruoat, on tehty aivan erillinen rakennus.
Näin varmistutaan siitä, että jos keittiössä syttyy tulipalo (kaasuliesi tai avotuli) niin
eipähän ainakaan koko talo pala!

Televisio löytyy joka talosta vaikka ei jääkaappia olisikaan, sillä dominikaanit ovat kovia
katsomaan telkkaria, niinkuin me suomalaisetkin...

Satelliitista näkee myös muiden maiden kanavia mutta enimmäkseen he katselevat vain
omia kanaviaan.

Tässä talossa oleva Mamma on asunut koko ikänsä ja tarjoili meille pannukahvia.
"Suodatinpussi" oli vähän eksoottisen näköinen... mutta kyllä kahvi ihan juotavaa oli
vaikkakin vahvaa. Halukkaat saivat myös jauhaa kahvinpapuja vai kaakaotakohan se nyt oli.

Tarjolla oli myös kaakaopötkylöitä, joita käytetään raastamalla leivonnaistaikinoihin.
Eihän siinä mikä auttanut kun ostaa 6 kpl hintaan 500 pesoa. Tulipahan sitä tuotua
vähän tuliaisia kotomaahan!

2. maaliskuuta 2009 jeeppisafari osa 2

Kouluun pääsimme myös vilkaisemaan. Siellä kun oli menossa välitunti.
Täällä koulua käydään kahdessa ja jopa kolmessa vuorossa. Yksi vuoro kestää neljä tuntia.





Kaikilla pitää olla koulupuku, jonka hinta vaihtelee sadoista pesoista aina tuhansiin, riippuen siitä mihin kullakin on varaa.



Monilapisessa perheessä kun rahaa ei ole ostaa kaikille koulupukua, niin koulua ei aina täällä pystytä aloittamaan seitsemän vanhana.
Myöskään kouluruokailua ei ole vaan eväät otetaan kotoa tai sitten ostetaan aidan raoista vanhoita mummeleilta, jotka myyvät välipalaa, sillä koulun pihalta ei ole lupa poistua kesken koulupäivän.

Matkalla Brugalin maatilalle tien varsilla oli kaukaa katsottuna meidän pihlajaa muistuttavia puita.
Läheltä ne sitten kyllä näyttivät aivan erilaisilta. Kyseessä on Afrikan tulipuu.

Brugalilla on siis myös mm maatiloja ja tässä jossa kävimme oli myös hevosia, joilla tehdään ratsastusretkiä. Me nyt vain käväisimme katsomassa upeaa Manuel- siitoshärkää ja samalla
pidettiin Brugal-juomatauko.

Pysähdyimme myös pikkuruisella kivilouhoksella, jossa myytiin kivestä tehtyjä kauniita
patsaita ja meille esiteltiin myös pienoinen kukkotappelunäytös.
Onneksi kukkojen kannukset oli teipattu piiloon !

Dominikaanilaiset ovat kovaa vedonlyöntikansaa ja heillä on tapana löydä vetoa juuri näissä kukkotappeluissa, joita varten on rakennettu valtaisa määrä areenoitakin.
Eipä ihme, etteivät ehdi korjata sokeriruokoja pois pelloilta...

2. maaliskuuta 2009 jeeppisafari osa 3

Pienessä Imbertin kylässä pysähdyimme niin sanotulle torille. Siellä sitä oli myytävänä sekaisin niin ruoat kuin hamosetkin. Me ei nyt sieltä muuta ostettu kuin Paavo Pesusieni 30 pesoa. Varmaan samanlainen olisi turistialueella maksanut ainakin 250 pesoa.

Tien vieruksissa oli pikku kojuja yms. Yhdestä olisi voinut ostaa taas erinäisiä "parantavia" suoloja, joita laitetaan kylpyveteen. Toisessa oli myytävänä kenkiä ja toisessa pikkuruisia alusvaatteita.

Välillä tulee mieleen, että mistä ihmeestä täällä asuvat ns. normaalin kokoiset ja vielä "pyöreämmät" naiset oikein vaatteensa ostavat, kun ne mitä täällä näkee, on sellasia kokoa 34-36...

Täälläkin on tietysti Colmado, jossa myydään sitten miltei mitä vaan. Riisit, jauhot ja yms ostetaan aina sen verran kun on rahaa esim. 45 pesolla ei niinkuin meillä painon mukaan esim 1 kg tai 500 g.

Ainut mikä on "valmiissa" pakkauksessa on kahvi, koska sehän menisi pahaksi jos irtotavarana myytäisiin.

Vihreät banaanit ovat ruokabanaaneja eivätkä koskaan muutu keltaisiksi. Ne eivät ole maultaan makeita vaan niitä käytetään ruoán valmistuksessa. Meilläkin niitä oli hotellilla tarjolla: soseena ja väriltä tuli mieleen hernekeitto. Keittokirjoissakin aina erikseen mainitaan, että kyseessä on ruokabanaani ei tavallinen. En tiedä tuodaanko näitä meille.

2. maaliskuuta 2009 jeeppisafari osa 4

Matkalla kohti ruokailupaikkaa korkealle ylös, meidät yllätti ihan "hyvä" sadekuuro! Onneksi sentään jeepissä oli katto, mutta tulihan sitä vettä sivuista, vähäsen. Tie jota menimme on sama, mikä menee Platasta Santiagoon. Vaikka tie ei ole leveä, niin autot ajavat sitä reippaan- laisesti...
Sadekuuro oli ihan tervetullut, sillä päässä tuntui, että hiukset olivat kuin Simpsoneiden Margen!!!

Ruokailupaikka oli ihan kiva, myös ruoka ja juomaksi sopi Brugal aivan mainiosti...

Täälläkin tepasteli kanoja, kukkoja ja oiskohan tuo ollut kalkkuna. Näin ainakin saivat sitten tuoretta syötävää, otaksuisin.

Täälläkin oli pikkuinen "kauppa" jossa oli matkamuistoja: mm tauluja, koruja, sikareita.

2. maaliskuuta 2009 jeeppisafari 0sa 5

Sokeriruokoa on silmänkantamattomiin! Ne olisi pitänyt olla jo kerättynä vaan kuinkas olikaan ?

Dominikaanilaiset eivät oikein itse niitä korjaa kun on sen verran raskasta työtä. Maassa olevat haitilaiset (n. 2 milj) enimmäkseen niitä keräävät pois. tosiasiassa peltoihin jää aivan valtavat määrät keräämättä ruokoa...

Meikin saimme maistaa sokeriruokoa ja minusta se oli tosi hyvää. Tuli vähän mieleen sokeriherneen palko, jota kakarana pureskeltiin ja syljettiin pois samalla lailla.

Kylän poikia oli varttumassa meitä ja Antti veikin heille karkkia, jotta saisivat välillä jotakin muutakin makiaa kuin sokeriruoko.

Matkan jatkuessa menimme haitilaisasutuksen luota, johon ei ollut oikein viisasta pysähtyä. Siellä oli vanha sokeritehdaskin ja jonkinmoinen nostokurki, tiedä häntä mitä sillä siellä oikein tehtiin ?

Sitten pysähdyimme pikku plantaasin luo, jossa kasvoi sekaisin kaakaota, appelsiineja ja banaaneja.
Kaakaoitakin on monia eri lajikkeita, maistoimme tällaista vihertävä kuorista. Sisällä on kovia niinkuin siemeniä joiden päällä on pehmeä makeahko malto, muistuttaa hämmästyttävästi banaanilta. Se piti vain imeskellä ja sylkäistä pois!

Sitten nokat pikkuhiljaa kohti jo takaisinpäin.
Matkavarrella näkyi kojuja joiss luki: Banca. Nämä ovat lottokioskeja, joita sitten löytyy aivan joka ikisestä pikku asutuskylästä. Pylväissä on numeroita, jotka ovat lottonumeroita. Numeroita on 99:ään. Enää en muista kuinka monta ruksia laitettiin ruutuun ja kuinka monta piti olla oikein... No joka tapauksessa ovat yhtä lottohullukansaa kuin mekin.

Ylitimme myös riippusillan, joka kivasti hytkyi kävellessä... Tätä he kyllä ihan käyttävät ihan kulkuväylänä, ei siis ole rakennettu turisteja varten. Tapasimme siellä myös Suomessa syntyneen Ruotsissa nuoruudesta asti asuneen ja nyt dominivaimonsa kanssa täällä asuvan miehen. Hän puhui suomea murtaen mutta kyllä siitä selvän sai.

Kävimme pikku, mikähän nyt olis sopiva sana, vaikkapa eläintila, jossa oli lintuja, käärme,liskoja,rapuja ja tarantella (onneksi se oli päästetty kosioretkelle...)

Minäkin rohkaisin mieleni ja laitoin käärmeen kaulalleni. En nimittäin mitään inhoa niin paljon kuin käärmeitä ja muita niljakkaita liskoja !!! Mutta nyt sekin kamaluus on koettu. Antti ei oikein ollut milläskään, vaikka käärme vingurteli aika lailla joten niin paljon, että hoitaja nappasi käärmeen pääosasta kiinni. Tosin nämä eivät olleet myrkyllisiä, sanoivat. Lähtiessämme tietä pitkin, tuli lehmiä (samaa rotua kuin Intiassa) ja myös ratsastusretkeltä palasi hevosia ratsastajineen.

Hotellilla olimme siinä 18.00 jolloin olimme nälkäisiä ja painuimme kohta syömään ja sen jälkeen katsomaan taas sen illan esitystä. Kivasti ne vaihtuivat joka ilta, oli myös mahtavan hyvä taikurikin, joka osasi vetää hauskan show:n siinä samalla yleisöstä napaten avustajia, joita sitten vähän pistettiin kuusnolla...