Kouluun pääsimme myös vilkaisemaan. Siellä kun oli menossa välitunti.
Täällä koulua käydään kahdessa ja jopa kolmessa vuorossa. Yksi vuoro kestää neljä tuntia.
Kaikilla pitää olla koulupuku, jonka hinta vaihtelee sadoista pesoista aina tuhansiin, riippuen siitä mihin kullakin on varaa.
Monilapisessa perheessä kun rahaa ei ole ostaa kaikille koulupukua, niin koulua ei aina täällä pystytä aloittamaan seitsemän vanhana.
Myöskään kouluruokailua ei ole vaan eväät otetaan kotoa tai sitten ostetaan aidan raoista vanhoita mummeleilta, jotka myyvät välipalaa, sillä koulun pihalta ei ole lupa poistua kesken koulupäivän.
Matkalla Brugalin maatilalle tien varsilla oli kaukaa katsottuna meidän pihlajaa muistuttavia puita.
Läheltä ne sitten kyllä näyttivät aivan erilaisilta. Kyseessä on Afrikan tulipuu.
Brugalilla on siis myös mm maatiloja ja tässä jossa kävimme oli myös hevosia, joilla tehdään ratsastusretkiä. Me nyt vain käväisimme katsomassa upeaa Manuel- siitoshärkää ja samalla
pidettiin Brugal-juomatauko.
Pysähdyimme myös pikkuruisella kivilouhoksella, jossa myytiin kivestä tehtyjä kauniita
patsaita ja meille esiteltiin myös pienoinen kukkotappelunäytös.
Onneksi kukkojen kannukset oli teipattu piiloon !
Dominikaanilaiset ovat kovaa vedonlyöntikansaa ja heillä on tapana löydä vetoa juuri näissä kukkotappeluissa, joita varten on rakennettu valtaisa määrä areenoitakin.
Eipä ihme, etteivät ehdi korjata sokeriruokoja pois pelloilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti