Aamulla kun sää oli mitä parhain starttasimme 8.40 jeeppisafarille.
Lähdimme kohti Puerto Plataa. Menimme sinne suuntaan, jossa Isabel de Torres köysiratavuori
on. Nyt huristelimme rantakatua (Avenida Circunvalacion muuttuu Avenida General Gregorio Luperoo´n ja muuttuu vielä El Fuerte Maleconiksi) pitkin, jonka varrelle tulee lähiaikoina suuri ostosmarket niinkuin on Santiagossakin.
Pysähdyimme pikku hiekkatielle ihastelemaan näkymiä kaupunkiin ja juuri tuolle vuorelle, jolla puolella olimme, minkä näimme vähän kehnonlaisesti ylhäältä katsoen vuorelta. Siellä ollessamme paremmat näköalat puolestaan oli hotellillepäin ja keskustaan.
Matka jatkui pomppuisena hiekkatienä läpi talojen. Eipä kestänyt kauaakaan kun pikku lapset tulivat auto vierelle juoksemaan huutaen: Menta menta!
Tämä tarkoittaa karkkia tosin aivan sanatarkasti minttua. Emme kuitenkaan heitelleet heille karkkia, koska se on todettu vaaralliseksi juuri siitä syystä, että lapsoset juoksevat auton aivan vierellä ja onnettomuuksiakin on näin ollen joskus tapahtunut.
Ihmiset mielellään asustelevat täällä vähän ylempänä, koska täällä on vilpoisampaa kuin kaupungissa.
Pysähdyimme eräälle talolle, jossa meille heidän kotiaan esiteltiin.
Talon ulkopuolella on kukkasia, yleensä myös aloe vera, joka tuo hyvää onnea talolle. Mikäli sen saa kuihtumaan, on noita vieraillut talossa ja se tietää jotakin vähemmän hyvää...
Myöskin kuistilla on yleensä kiikkutuoli, josta ei koskaan nousta niin, että keinu jää kiikkumaan.
Mikäli sen jättää kiikkumaan niin näin noidan on helpompi asettua taloon.
Taloissa ei ole väliovia, koska näin on vilpoisampi, kun ilmavirta kiertää ja vilvoittaa paremmin.
Jos talossa ei ole lasi-ikkunoita, vaan puusäleet niin tietää, ettei kyseisessä talossa ole ilmastointia, tosin harvemmin täällä maalla sellaisia tapaakaan...
Myöskään vaatekaappeja ei ole vaan vaatteet on ripustettu hengareihin tai pusseihin/kasseihin seinille, koska kun kosteus on niin suuri, homehtuisivat vaatteet näinollen kaapeissa.
Pesukonettakaan ei monella ole, vaan aina kun tarvitaan puhtaita vaatteita, vuokrataan pesukone tietyksi ajaksi (tuodaan autolla kotiin) ja pestään vaatteet. Farkut on paras sitten
kuivata nurinperin asfalttitiellä, jos vaan sattuu onnekseen asumaan tällaisen tien vieressä.
Talon keittiö, jossa valmistetaan ruoat, on tehty aivan erillinen rakennus.
Näin varmistutaan siitä, että jos keittiössä syttyy tulipalo (kaasuliesi tai avotuli) niin
eipähän ainakaan koko talo pala!
Televisio löytyy joka talosta vaikka ei jääkaappia olisikaan, sillä dominikaanit ovat kovia
katsomaan telkkaria, niinkuin me suomalaisetkin...
Satelliitista näkee myös muiden maiden kanavia mutta enimmäkseen he katselevat vain
omia kanaviaan.
Tässä talossa oleva Mamma on asunut koko ikänsä ja tarjoili meille pannukahvia.
"Suodatinpussi" oli vähän eksoottisen näköinen... mutta kyllä kahvi ihan juotavaa oli
vaikkakin vahvaa. Halukkaat saivat myös jauhaa kahvinpapuja vai kaakaotakohan se nyt oli.
Tarjolla oli myös kaakaopötkylöitä, joita käytetään raastamalla leivonnaistaikinoihin.
Eihän siinä mikä auttanut kun ostaa 6 kpl hintaan 500 pesoa. Tulipahan sitä tuotua
vähän tuliaisia kotomaahan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti