Aamulla varhain kun sää oli mitä parhain lähdimme bussilla kohti Santiago de los Caballerosta.
Matkaa Puerto Platasta Santiagoon on 70 km, joka on maan toiseksi suurin kaupunki.
Asukkaita yli 700 000 esikaupunkeineen. Kaupungin on perustanut Bartolome´, Kolumbuksen vanhempi veli vuonna 1495. Se on rakennettu Yaqua del Norte- joen rannoille joka jakaa sen kahtia. Kaupunki tuhoutui vuonna 1562 maanjäristyksessä ja rakennettiin nykyiselle paikalle.
Ensimmäiseksi pydähdyimme toiseen Santiagon ylpeyden aiheeseen: Aurorasikaritehtaaseen. Tässä rakennuksessa käärivät tehtaan parhaimmat sikarintekijät joita on 12 kpl.
Toinen ylpeyden aihe on Bermúdezin rommitehdas, jossa ei nyt poikettu. Onhan Puerto Platassa oma: Brugalin rommipullottamo.
Näppärästi he sikareita käärivät ja viimeistelivät! Työn ohessa he kuuntelevat musiikkia ja mitäs muutakaan kuin merengueä ja katselevat välillä tv:tä. Aamun aloittaa heidän "pomonsa" joka lukee päivän lehden pöydän ääressä ja tietty sikari suussa... Esitellessään paikkaa hän myös kertoi, että täällä työntekijät voivat kommentoida kuulemaansa; toisin kuin Kuubassa...
Esittelyn jälkeen saimme tietysti tehdä ostoksia kaupassa ja näin jälkikäteen kyllä vähän harmittaa kun "nuukudessani" en ostanut hienoa sikarilaatikkoa, johon sikarit oli pakattu erivärisiin suojuksiin! Täytyypä tämä asia korjata ensi vuonna Kuubassa...
Tätä nykyä Dominikaaninen Tasavalta on mennyt Kuuban ohi sikarinvalmistuksessa. Mailla on myös keskinäinen kilpailu siitä, kumpi heistä on tässä parempi. Minusta oli yllättävää se, että alunperin sikarinvalmistus on lähtöisin Dominikaanisesta Tasavallasta eikä Kuubasta, josta sikarit maailmalla paremmin tunnetaan.
Bussi vei meidät kaupungin vilkkaimmalle ostoskadulle Calle del Solille ja odotti meitä sitten kadun toisessa päässä kirkon lähellä. Olikohan se kirkko nyt Catedral de Santiago Apostol joka rakennettiin vuosien 1868 ja 1895. Katedraalista löytyy diktaattori Ulises Heureuxin jäännökset.
Katu ei nyt kyllä ollut mitenkään mahtava, mutta vilkas se kyllä oli! Pikkukauppoja ja myös isompi tavaratalo, jossa sitten olikin kaikkea ruoasta huonekaluihin. Ostettavaa kyllä olisi ollut vaikka mitä mutta kun aikaa ei ollut hirveäst,i niin emme nyt ehtineet olla siellä niin kauaa kuin olisimme halunneet. Täältä kannattaa sitten ostaa tuliaisia, juomia ja tietty kosmetiikkaa: kynsilakkoja oli valtavat määrät (kaikki värit sekaisin hyllyssä jotka oli samanlaiset kun meillä kaupan tavarahyllyt) tulihan sitä ostettua kuusi gipaletta... Ruokaosastolla olisi ollut myös mielenkiintoista tutkia ja ostella vähän "makuja". Yläkerrassa oli mm. lasten vaatteita ja huonekaluja, jotka olivat vähän ristiriidassa siitä, miltä yleensä asumukset täällä maassa näyttävät...
Mutta ehkä se selvittää sen, että täällä Santiagossa asustelee maan aristokraattiset perheet. Yleensäkin dominikaanilaiset ovat ylpeitä sanoessaan, että ovat kotoisin tai asuvat Santiagossa. Ja kun on kiertänyt vähän paikkoja, niin ymmärtää hyvin, mikä ero on kaupungeissa ja etenkin maaseudulla. Kerrostaloja ei ole täällä hirveästi, koska he haluavat asua "omakotitalossa" sillä vuokralla asumista pidetään epävarmana ja myös se on kallistakin. Talot rakennetaan sitä mukaan kun on rahaa.
Matkamme jatkui katua eteenpäin ja pistäydyimme vaatekaupassa, jossa olisi ollut kivoja ohkasia farkkushortseja (Lee) mutta eipäs löytynyt kokoa... Ihmettelen vaan, että mistähän nämä ns "tavalliset" ja paksummat naiset ovat löytäneet vaattensa? Sillä on täällä myös pyöreitäkin naisia eikä vaan barbimallisia !
Kadulla myydään matkamuistoja ja tietty cd-levyjä, joista myös paikalliset ostavat levynsä. Ns "oikeita" levyjä on vähemmän myynnissä. Minäkään en niitä nähnyt kuin Puerto Platan Casa Nelson tavaratalossa. Jotenkas ostin nuorelta koulupojalta 3 kpl ja hintaa en kyllä enää muista, kuitenkin halpoja ovat!
Antin iloksi matkan varrella oli mäkkäri, johon tietysti oli mentävä.
Tuntui jotenkin hassulta kun ovessa oli myös aseentuontikieltotarra... ja sisällä vartija ase vyöllä!
Ruoka tilattiin ja maksettiin kassalla mutta annos tuotiin pöytään. Lasten ateria tietty otettiin, joka oli Hello Kitty-kuvioisessa pussissa. Liha oli hyvänmakuinen toisin kuin Phuketissa. Vaikkakin annokset ovat samoja joka maassa, niin makueroja kyllä löytyy. Tämän takia meistä on kiva aina maistaa eri maiden "mäkkäriä" ja vähän vertailla näitä.
Bussilla jatkoimme matkaa ja pysähdyimme San Luisin linnoituksen kohdalla, jossa mäen päällä on 67 metriä korkea Monumento a los Heroés de la Restauración paikallisesti "El Monumento".
Alkujaan Trujillo rakennutti tämän itselleen (Monumento a la Paz de Trujillo).
Tänäpäivänä se muistuttaa 1865 saavutetusta uudestaitsenäisyydestä. Muistomerin takan löytyypi teatteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti